Tutkijat ovat selvittäneet, että Itä-Afrikka on irtoamassa muusta mantereesta Turkana-riftiksi kutsutun alueen kohdalta. Noin 500 kilometriä pitkä riftivyöhyke ulottuu Kenian ja Etiopian halki, ja Nature Communications -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan alueella on havaittavissa mannerriftiytymisen loppuvaiheeseen viittaavia merkkejä.
Mannerriftiytymisellä tarkoitetaan prosessia, jossa maankuori alkaa venyä, murtua ja vajota. Lopulta kuori voi repeytyä kokonaan, jolloin sen tilalle muodostuu uutta merenpohjakuorta – ja ajan myötä jopa kokonaan uusi meri.
Tutkimuksen pääkirjoittaja, Columbian yliopiston väitöskirjatutkija Christian Rowan, kertoo, että Turkana on tällä hetkellä ainoa aktiivinen rifti maailmassa, jossa tapahtuu niin sanottua kuroutumista. Kyseessä on geologinen vaihe, jossa uusia merenpohja-altaita alkaa muodostua ja maankuori ohenee merkittävästi, kun kaikki muodonmuutos, murtumat ja sedimentaatio keskittyvät yhdelle alueelle.
Rowanin mukaan koko Itä-Afrikka Mosambikista pohjoiseen Etiopian Afarin alueelle asti on tämän riftiytymisprosessin vaikutuspiirissä. Pohjoinen Afar Punaisenmeren ja Adeninlahden läheisyydessä on jo erityisen pitkällä kehityksessään: siellä on havaittavissa merenpohjakuoren varhaisia muotoja.
Turkana alkoi repeytyä noin 45 miljoonaa vuotta sitten. Kuroutumisvaihe käynnistyi arviolta neljä miljoonaa vuotta sitten laajojen tulivuorenpurkausten seurauksena. Tutkijat arvioivat, että mantereen lopullinen repeäminen tapahtuu vasta useiden miljoonien vuosien kuluttua.
Vertailukohtana voidaan pitää Pangea-supermannerta, joka hajosi satoja miljoonia vuosia sitten ja jonka hajoamisen seurauksena syntyi Atlantin valtameri. Sama prosessi on nyt käynnissä Afrikassa – tosin huomattavasti hitaammin.
Tutkimusryhmä hyödynsi seismistä heijastusdataa, jota voidaan verrata maaperän ultraäänitutkimukseen. Menetelmässä lähetetään ääniaaltoja sedimenttien läpi, ja niiden avulla muodostetaan kuva maaperän rakenteesta jopa noin kymmenen kilometrin syvyyteen. Tulokset osoittivat, että riftiytyminen on edennyt huomattavasti pidemmälle kuin aiemmin on arvioitu.
Turkana-alue tunnetaan myös merkittävänä paleontologisena löytöpaikkana: sieltä on löydetty yli 1 200 varhaisen ihmisen eli hominiinin fossiilia. Alue kuuluu niin sanottuun ihmiskunnan kehtoon, joka on kiehtonut tiedemaailmaa vuosikymmenten ajan.
Rowanin mukaan riftijärjestelmän geologiset olosuhteet ovat todennäköisesti edistäneet fossiilien poikkeuksellisen hyvää säilymistä. Tutkimus ei ainoastaan valaise mantereen tulevaa kehitystä, vaan auttaa myös ymmärtämään, miksi juuri tältä alueelta on löytynyt niin merkittävä osa ihmiskunnan varhaishistoriasta.
