Äitienpäivän historia on pitkä ja monivaiheinen. Jo antiikin Kreikassa juhlittiin keväisin Kybele-jumalatarta, jota pidettiin jumalten äitinä. Roomalaiset jatkoivat perinnettä omalla Hilaria-juhlallaan, jossa kunnioitettiin äitijumalatar Kybelettä maaliskuun puolivälissä. Nämä vanhat kevätjuhlat loivat pohjan sille ajatukselle, että keväinen juhla sopii äitiyden kunnioittamiseen.
Kristinuskon leviämisen myötä Euroopassa alkoi vakiintua tapa, jossa neljäntenä paastosunnuntaina käytiin kirkossa muistamassa äitikirkkoa – eli sitä seurakuntaa, jossa oli kastettu. Tähän liittyi myös tapa, että kotoa muualle työskentelemään lähteneet nuoret saivat lupaa palata kotiin tapaamaan äitiään. Englannissa tämä perinne tunnettiin nimellä Mothering Sunday.
Nykymuotoisen äitienpäivän taustalla on amerikkalainen Anna Jarvis, joka halusi kunnioittaa omaa äitiään Ann Jarvisia. Ann Jarvis oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja oli jo ennen kuolemaansa vuonna 1905 pyrkinyt edistämään äideille omistetun kansallisen juhlapäivän syntymistä.
Tytär Anna Jarvis jatkoi äitinsä työtä määrätietoisesti. Hän järjesti ensimmäisen virallisen äitienpäiväjuhlan vuonna 1908 Graftonissa Länsi-Virginiassa äitinsä muistoksi. Jarvis kampanjoi vuosien ajan juhlapäivän puolesta, ja vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän viralliseksi kansalliseksi juhlapäiväksi.
Päiväksi vahvistettiin toukokuun toinen sunnuntai – sama ajankohta, jota noudatetaan edelleen monissa maissa, myös Suomessa.
Ironista kyllä, äitienpäivän perustaja Anna Jarvis pettyi nopeasti juhlan kaupallistumiseen. Hän oli tarkoittanut päivän henkilökohtaiseksi ja rauhalliseksi kiitollisuuden osoitukseksi äideille, ei kaupalliseksi juhlapäiväksi.
Jarvis alkoi myöhemmin kampanjoida äitienpäivän kaupallisuutta vastaan. Hän arvosteli erityisesti korttitehtaita ja kukkakauppiaita, joiden hän katsoi hyödyntävän juhlaa ahneesti. Vuosien mittaan hänestä tuli yksi oman luomuksensa näkyvimmistä kriitikoista.
Jarvis jopa pidätettiin äitienpäivää vastustaneen mielenosoituksen yhteydessä. Hän kuoli vuonna 1948 köyhänä ja katkerana, katuen juhlapäivän syntyä.
Äitienpäivä levisi nopeasti ympäri maailmaa
Yhdysvalloista äitienpäivä levisi nopeasti eri puolille maailmaa. Monissa maissa juhla yhdistyi olemassa oleviin paikallisiin perinteisiin. Esimerkiksi Britanniassa vanha Mothering Sunday sulautui osaksi amerikkalaistyylistä äitienpäivää.
Useimmissa maissa äitienpäivää vietetään toukokuussa, mutta ajankohta vaihtelee eri kulttuureissa. Norjassa päivää juhlitaan helmikuussa, kun taas Iso-Britanniassa äitienpäivä osuu edelleen neljännelle paastosunnuntaille.
Suomessa äitienpäivää alettiin viettää 1900-luvun alkupuolella amerikkalaisen esimerkin mukaisesti. Juhla vakiintui nopeasti yhdeksi suomalaisten rakastetuimmista juhlapäivistä.
Nykyisin äitienpäivää vietetään Suomessa toukokuun toisena sunnuntaina, kuten monissa muissakin maissa. Perinteisiin kuuluvat usein aamiainen vuoteeseen, lasten tekemät kortit tai piirustukset sekä kukat – erityisesti ruusut.
Monissa perheissä myös yhteinen juhla-ateria kuuluu päivän viettoon. Äitienpäivä on Suomessa virallinen liputuspäivä, joten liput nostetaan salkoon juhlan kunniaksi.
Äitienpäivästä on tullut yksi maailman kaupallisimmista juhlapäivistä. Yhdysvalloissa se kuuluu vuosittain suurimpien kulutusjuhlien joukkoon heti joulun jälkeen. Kukat, kortit, lahjat ja ravintolaillalliset ovat nykyisin keskeinen osa juhlapäivää monissa maissa.
Kaupallisuudesta huolimatta äitienpäivän perimmäinen ajatus on säilynyt samana kuin Anna Jarvisin alkuperäisessä visiossa: päivä on omistettu äitien muistamiselle ja kiittämiselle.
