Kun tosi-tv meni liian pitkälle – 15 kuukautta eristyksissä

1998 japanilainen viihdeohjelma Susunu! Denpa Shōnen vei tosi-tv:n julmuuden ja pinnallisuuden äärimmilleen. Se houkutteli nuoren miehen, Tomoaki Hamatsun – joka tunnettiin pilkkanimellä "Nasubi" (munakoiso) – osallistumaan kokeiluun, jossa hän eli yli vuoden eristyksissä pienessä huoneessa, ensin Japanissa ja sitten Koreassa. Hänellä ei ollut vaatteita eikä ihmiskontaktia, ja hänen ravintonsa koostui lähinnä satunnaisista palkinnoista, joita hän voitti postikorttien kautta järjestetyistä arvonnoista – jopa koiranruoka kelpasi. Samalla hänen kamppailuaan seurattiin valtavan tv-yleisön voimin ilman, että hän itse tiesi olevansa jatkuvasti lähetyksessä.

Ohjelma ilmestyi samoihin aikoihin kuin elokuva The Truman Show ja ennen Big Brother -formaatin syntyä, mutta tämä dokumentti ei kuitenkaan onnistu käsittelemään sen syvempiä seurauksia tai moraalisia kysymyksiä. Japanilainen televisio oli jo entuudestaan tunnettu erikoisista kestävyyskilpailuistaan, mutta Nasubin nöyryyttävä ja armoton kohtelu oli jotain ennennäkemätöntä. Hänen luonnollinen taipumuksensa pelleilyyn ja kestävyytensä tekivät hänestä kiinnostavan hahmon katsojille, mutta samalla ohjelman kulisseissa herää kysymyksiä: oliko voittaminen todella sattumanvaraista, vai ohjailivatko tuotantotiimi ja sponsorit palkintojen jakamista mainoshyödyn maksimoimiseksi?

Vaikka Nasubi oli periaatteessa vapaa lähtemään milloin tahansa, hän jäi osaksi tätä kyseenalaista ihmiskoetta. Vapauduttuaan hän suuntasi kohti uutta päämäärää: hän alkoi kerätä rahaa kiipeämällä Mount Everestille auttaakseen Fukushiman maanjäristyksen uhreja. Dokumentti yrittää esittää tämän sankarillisena lunastustarinana, mutta se ei täysin vakuuta. Jääkin pohtimatta, miksi Japanissa tällaista ohjelmaa siedettiin ja miten se mahdollisesti inspiroi muita vastaavia tuotantoja ympäri maailmaa.

Yle areenasta löytyy aiheeseen liittyvä "The Contestant" -dokumentti.