Merkittävä rautakautinen aarre löytyi Pohjois-Yorkshiresta

Vuonna 2021 metallinetsijä Peter Heads löysi yli 800 esineen kokonaisuuden Melsonbyn kylän läheltä Pohjois-Yorkshiresta. Löytö tehtiin kahdesta ojamaisesta muodostelmasta, ja sen ilmoittamisen jälkeen paikalle kutsuttiin arkeologi, professori Tom Moore Durhamin yliopistosta.

Moorein mukaan kyseessä on poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen löytö, jota voi pitää "elämänsä löytönä". Melsonbyn aarre eroaa monista muista tunnetuista löydöistä sekä mittakaavansa että sisällönsä osalta – mukana on muun muassa ajoneuvojen osia, seremoniallisia keihäitä, poneille tarkoitettuja valjaita sekä koristeellisia astioita, joista yksi on mahdollisesti käytetty viinin sekoittamiseen. Astioissa on nähtävissä vaikutteita sekä Välimeren että rautakauden brittiläisestä tyylistä.

Monet löydön esineistä on tietoisesti väännetty tai rikottu, ja osa materiaalista on poltettu rituaalinomaisesti. Tällainen esineiden tarkoituksellinen tuhoaminen kertoo, että kyseessä on ollut hyvin korkea-arvoisten henkilöiden omaisuutta, ja että Pohjois-Britannian eliitillä oli merkittävää valtaa – ehkä jopa enemmän kuin maan eteläosissa.

Löydetyt esineet viittaavat laajoihin yhteyksiin mantereen Eurooppaan ja roomalaiseen kulttuuripiiriin. Valjaiden koristelussa on käytetty muun muassa välimerellistä korallia ja värjättyä lasia – materiaaleja, joita ei yleisesti esiinny Britannian alueen rautakautisissa löydöissä. Tämä tukee käsitystä siitä, että esineiden omistajilla on ollut merkittäviä kontakteja Eurooppaan, ja että Pohjois-Englanti ei suinkaan ollut syrjäinen alue.

Historiallisen tutkimuksen tukemiseksi Historic England myönsi kaivauksille 120 000 punnan rahoituksen. Organisaation johtaja Duncan Wilson kuvaili aarretta yhdeksi tärkeimmistä ja innostavimmista rautakauden löydöistä Iso-Britanniassa. Myös kulttuuriperintöministeri Chris Bryant korosti löydön merkitystä kansallisen historian ymmärtämisessä.

Aarteen arvoksi on arvioitu noin 254 000 puntaa. Toinen ojista tutkittiin paikan päällä, mutta toinen siirrettiin kokonaisena lohkona Southamptonin yliopistoon, jossa sitä analysoidaan röntgenskannauksen avulla säilyttääkseen esineiden alkuperäinen konteksti.