Mustekalojen kuolettava romanssi – urokset kehittivät myrkyllisen selviytymiskeinon

Tutkijat ovat havainneet, että Hapalochlaena-sukuun kuuluvat "siniraidalliset" mustekalat käyttävät parittelun aikana voimakasta neurotoksiinia suojautuakseen kannibalismilta. Naarasmustekalat ovat usein kaksinkertaisen kokoisia uroksiin verrattuna ja syövät usein kumppaninsa parittelun jälkeen saadakseen energiaa munien tuotantoon ja haudontaan.

Uroksilla on kuitenkin kehittynyt selviytymiskeino: ne ruiskuttavat naaraisiin tetrodotoksiinia (TTX), joka lamauttaa ne hetkellisesti. Tämän ansiosta uros voi paritella rauhassa ilman, että joutuu syödyksi. Tämä neurotoksiinin käyttö ei ole aiemmin ollut tiedossa parittelutarkoituksessa, vaan se tunnetaan yleensä puolustus- ja metsästyskeinona.

Toisin kuin eräillä muilla mustekalalajeilla, joiden pitkät paritteluraajat mahdollistavat etäisyyden pitämisen, siniraidalliset mustekalat parittelevat läheisessä kontaktissa. Tutkijat kuvaavat tätä "sukupuolten välisenä asevarusteluna", jossa kummankin osapuolen tavoitteena on geenien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.

Siniraidalliset mustekalat ovat vain noin golfpallon kokoisia, mutta ne kuuluvat maailman vaarallisimpiin merieläimiin myrkkynsä vuoksi. Vaikka tetrodotoksiini lamaannuttaa naaraan parittelun ajaksi, tutkimuksessa yksikään naaras ei menehtynyt, mikä viittaa mahdolliseen vastustuskykyyn. Tulokset on julkaistu Current Biology -tiedejulkaisussa.